Hilkka Laronia

Mulla vaan nyt haluttaa kirjottaa näin:
Uskalla uskoa unelhmiisti
Mutta älä jää niitten vangiksi
Jätä net elämän tai maailman 
Tai Jumalan halttuun, jos sullon Jumala
Unelmoi, unelmoi ja unelmoi
Ole hyvälä päällä
Niinko kissa liukhaalla jäällä
Tai niinko mie väsyhneenä lue
Yks runo juutuupiksi
Ole hyvä
Ja kiitos ja hallaus
Ole vain oma ittesti
Tehet aina parhhaasti
Kiitä ja kannusta itteästi
Tai eikö - hyväksy, hyväksy ja hyväksy
Ittesti ja kaikki
Ja nyt loppu lappaminen, pai pai pus pus!
t. hilkkapien ämmi onnentyär